aamusta peuhasin hangessa Verson kanssa,
enkä päässyt uppohangesta omin voimin ylös,
heittelin taatusti miljoonakuusi lumipalloa
räystäissä piikittäviin jääpuikkoihin ja
potkin rännejä niin kauan, että sain jäät
iloisella kolinalla alas,
kastelin kahdet rukkaset läpimäriksi,
onnellisena suojasäästä, posket punoittaen
sisään
ja
pianon päältä,
turkoosista Toikasta kuului ÄÄNIÄ,
kevät tuli, puro suli... tip, tip, tip...
en saanut tarpeeksi heiteltyä niitä lumipalloja,
potkittua rännejä,
vielä on lunta ja jäätä katolla
ja siellä se sulaa ja etsii omia
reittejään ja väyliään.
Ymmärsi kuitenkin hyvän päälle,
mihin alkoi tippumaan,
tarkasti keskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti