Tämä ompelukone on valmistettu koneessa
olevan leiman mukaan 8. 3.1910.
Siis 100-vuotias kaunotar.
Toimiikin vielä, kun vain ompelijatar
jaksaa veivata !
Katsoessani vanhoja esineitä mietin,
miten moni tarvekalu on nykyään
muotoiltu korostetun virtaviivaisesti ja
pelkistetysti.
Pelkkä muoto julistaa käytön olevan tehokasta,
helppoa ja nopeaa.
Tämänkaltaisen ompelukoneen ulkonäkökin
kertoo, että ompelukseen on käytetty aikaa,
keskittymistä ja huolellisuutta.
Entäpä nämä ?
Hopeisella virkkuukoukulla ei voi kuvitellakaan
virkatun muuta kuin herkimpiä pitsejä.
Voin mielessäni nähdä nuoren naisen virkkaamassa
kapioitaan haaveillen sulhasestaan....
Ja mitä kertoisi tämä nypläystyyny, miksi
pitsi on jäänyt kesken, mitä nyplääjän
mielessä on liikkunut, mihin pitsi on
tarkoitettu...
Miten monta tarinaa kauniiden esineiden
taakse kätkeytyy.
Arkista elämää, juhlapäiviä, onnen hetkiä,
surua...
Tässä vielä yksi satavuotias, isoisoäitini
esiliina.
Voisin kuvitella minkälainen ilme ystävättärilläni
olisi, jos tämä mekkoni suojana tarjoilisin
heille iltapäiväkahvit...
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Ja sadan vuoden
kuluttua joku miettii meidän
aikamme esineiden kätkemiä tarinoita,
mikä hupaisa ajatus....
Herran jestas mitä aarteita!! Ompelukone raksuttaa varmaan vielä sadankin vuoden päästä, mutta mitä veikkaat raksuttaako nää nykyiset edes 50 vuoden päästä muoviosineen?! Hopeinen virkkuukoukku!! Wow! En oo eres nähny ikinä nuon kaunihia. Ihan mieli lähtee harhailemaan, niinku ny sullaki. Esiliina oli kans maharottoman hieno, mutta en varmaan uskaltaasi pitää paitti yksinäni, ku kumminki joku läikyttää jotaki. Tai sitten itte. Paree haurata kaikki visusti kaapin perille. ;D (Välillä oikeen herättelen ittiäni että ota ny jukelin tähäre käyttöhön tuoki vanaha tuuki, ei siitoo muute mitää ilua. -ku malttaas!)
VastaaPoistaniin... ja ompelumasiina on puisessa, isolla avaimella suljettavassa kotelossaan, pöydän alla... ettei varmasti ole edes näkysällä ;- ) helpompi pyyhkäistä pölyt kotelon päältä kuin monihyväisen masiinan. Ja taatusti on kestävämpi kuin nykyiset ! Omassa käytössä on Singer vm. jotain 60-luku, umpirautaa sekin ! Nyhtyri kones !
VastaaPoistaVirkkuukoukku on sentäs esillä pianon päällä, en kyllä osaisi sillä virkata pitsin pitsiä...
Essu, minkä eteeni sitaisen on aivan varmasti huomattavasti arkisempi.
Siis jälleen kerran todettava, että nurkat on täynnä tavaraa, joilla ei varsinaisesti tee mitään, mutta kun ovat joko kauniita tai niillä on takana tiedossa oleva oma tarinansa, pois ei voi heittää.
Liinat todellakin tuppaavat olla meilläkin vain kaapissa, niin kuin ne sitkeät pellavat miksikään menisivät, jos ovat jo joita kuita sukupolvia kestäneet, niin mikseivät tämänkin.. mutta siinä se taas tulee, se nopeus ja tehokkuus, helpompi sutaista pöytä puhtaaksi kuin pestä ja mankeloida pellavaisia...
tuntuu tosi ristiriitaiselta ! Pitää sanoa kuten entinen emäntä kaappiensa kätköistä: onpa mistä ottaa... ;- )