torstai 22. maaliskuuta 2012

Sinä päivänä

minun sisimpäni nurkkaan
muutti tyhjyys,
otti osansa täydestä,
röyhkeästi raivasi tieltään
muut,
asettui olemaan niillä
sijoillaan.

Se tyhjyys ei koskaan
enää täyty,
on ollut opittava
elämään vajaana;
koetettava imeä voimaa
siitä mitä on.
Onneksi vielä on.

Sinä päivänä
minä astuin jonossa
seuraavaksi,
sinun sielusi liidellessä.














Liitele sinä,
mutta hiljenna aina
välillä
kohdallani,
silitä minun hiuksiani...

2 kommenttia:

  1. Koskettavaa. Hyvin kaunis kuva hänestä.
    Luin aiempaa postausta; silmiini osui puhetta lopettamisesta, voi älä! Vaikka nykyään hyvin harvoin ehdin oikein seikkailla blogimaailmassa, olen silti nauttinut suuresti tästä blogista! Älä ainakaan kokonaan lopeta. Pliis.
    Vaikka kyllä itselläkin on käväissyt mielessä sama, sillä aikaa vain ei ole enää kuten ennen. Mutta olen päätynyt toistaiseksi harventamaan postauskertoja.
    Hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä kokonaan ole lopettamassa, tämän blogin tila vain alkaa olla käytetty. Pitää aloittaa uusi, uusi luku :) En vain vielä ole saanut ajatusta kiinni, mihin se keskittyy, mikä sen nimi on, jatkanko samaa, vai... semmoisia mietin.
      Ikävä ei koskaan lopu, eikä sen tarvitsekaan, mutta purkaan pikku palanen kerrallaan möhkälettä sisälläni, vielä joku päivä kirjoitan sen kaikki ulos -ja silti jää se ikävöinti, mutta jos paha olo helpottuisi.
      Tämä on elämää.
      Mutta aurinko paistaa, viikonloppu edessä, nautitaan siitä mitä on!
      Lämpimin terveisin sinullekin :)

      Poista