keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Sisustusmaniaa...


Meillä on lehtipinoja joka paikassa,
jostakin syystä lehtiä kertyy aivan liikaa
ja ne kaikki ovat
TARPEELLISIA, HIENOJA tai
AINUTLAATUISIA ( selityksiä... )
ja niin ollen niitä EI VOI LAITTAA POIS.

Pakko harventaa lujalla kädellä, vaikka
silmät kiinni välillä.
Ja sitten jää kuitenkin selailemaan ...
ja huokaa...
joka ainoa lehti on täynnä
SISUSTUKSIA,

vaaleita, kepeitä, ajateltuja,
sommiteltuja,
hempeitä, hulppeita, hienoja,
valkoisia, arvokkaita,
rauhoittavia, rentouttavia,
niinpä....

pistää miettimään...





















































Meillä on roinaa ja rompetta joka paikka
täynnä.
Meillä asutaan ja eletään,
on asuttu aiemmin ja vielä aiemmin.

Meillä ei onnistu värikoordinaatio vaikka
tekisi mitä,
meilltä löytyy koko värikartan kirjo
ja vielä muutama sen yli.

Miten hienoa olisi asua puhtaalla
sivulla, neitseellisen valkealla,
pyyhkiä pois tahrat ja pilkut,
elämisen jäljet,
eletyn elämän häpeät ja varjot,
aloittaa alusta.

Miten tylsää...

Meillä näkyy meidän kaikki
ja
kaikkien aiempienkin kaikki;

surut ja ilot,
tuska ja onni,
ankeus, karuus ja rumuus,
elämän rikkaus, runsaus ja kauneus,

ELÄMÄ

En vaihtaisi pois.
En edes niitä lehtipinoja.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa! Juuri tuollaistahan pitää ollakin! Yhden ajan juttu, yhden hetken hienous ei kestä ikuisuutta. Sitten siitä tulee kammottavaa, kunnes siitä hyvällä onnella tulee vintagea. Itse en koskaan osaisi päättää jugend vai funkis, talonpoikainen vai boheemi, kustavilainen vai joku muu... niin että kaikenlaista löytyy sulassa sekamelskassa. Ja mistään en luopuisi! :)

    VastaaPoista
  2. Nautitaan omasta sekamelskastamme ja elämästä sen ympärillä !
    Ja ihaillaan niitä valkoisia edelleen lehtien sivuilla ;- )

    VastaaPoista
  3. Olin sisustusmatkalla Liv:ssä Annan kanssa...tanskalaisessa kodissa, niin vaaleaa, aah niin vaaleaa ja selkeää...kunnes mä heräsin omaan sekamelskaani. Ei sitten niin tekemälläkään saisi aikaiseksi sellaista...ja uskonpaa vaan, että jos saisikin, niin pikkuhiljaa palaisin takaisin omaani, sekamelskaani. On niin helppoa sitten sanoa, että katso huusholliani; se on näin sekamelskassa, niin eikös silloin korvienväli olekin kunnossa! Ja joku voi senkin vaikka uskoa!

    VastaaPoista
  4. sanopas muuta, Vilukissi ! tätä valkoisuutta pukkaa tuossa edessäni näkyvästä ikkunastakin aivan tuutin täydeltä ;- ) Eilen tein hiljaista vastarintaa ompelemalla mustaa pellavaa, vaikken edelleenkään pidä mustasta väristä, se helpotti tätä lumiahdistusta, ainakin kun kovasti yritin uskoa niin...
    ja tuosta tavarasekamelskasta, ikuinen mysteeri: koko viime kesä pengottiin, putsattiin, järjestettiin, pakattiin, eroteltiin - ja nyt odotan taas, että tulisi kesä ja saisin heitää tavarat nurmelle ja penkoa, putsata, järjestää, pakata, erotella... AAARGHH !!!!!!!!!

    VastaaPoista